Pääsin näkemään lisää keväisiä havaintoja pienellä metsälenkillä. Samalla katsoin näkyisikö korvasieniä missään.

Kyllä sieniä riitti ainakin korin pohjaa peittämään :) . Päätin levähtää rankan ylämäen jälkeen tukkipinon päällä. Ikävä kyllä se oli jo asutettu. Pinon päällä kipitteli kymmenittäin sarvijaakkoja!

Sarvijaakolla on komeat tuntosarvet. Meinasin kyllä aluksi saada sydänkohtauksen, kun iso outo ötökkä yritti päästä kädelleni. Jatkoin matkaa uusien havaintojen pariin. Pian vastan tulikin sisilisko. Se oli tosin niin vikkelä, etten saanut siitä yhtään kuvaa. Ehkä ensi kerralla sitten...

 

Pihalla minua ilahdutti vielä söpö siili. Se ei juurikaan säikähtänyt läsnäoloani, vaan jatkoi veden lipittämistä yksityisellä juomapaikallaan.

"Enkö mä olekin söpö?"

"Äh! Puh! Onpas tämä nyt hankalaa."

"Tässä lepää hyvä ystäväni Sauli Siili, jonka koira murhasi pari päivää sitten :( ."

"Onpas tämä hyvää. Ja muta sisältää hyviä rasvahappoja!"