Kävin ostamassa kaupasta sämpylää ja päätin ruokkia samalla Jämsänkosken uimahallin lähistöllä liikkuvaa kesyä pullasorsaa. Löysin sen tavallisesta paikasta ottamasta tirsoja, mutta sämpyläpussin kahina herätti sorsan päiväunista.

"Saisko sitä leipää vielä ihan pikkaisen?"

"Jos mää poseeraan tällein söpösti, niin kai mää saan yhden palan."

"Om nom nom nom. Kiitti kovasti!"

"Glunk, glunk. Tulipas kova jano!"

"Pliis! Vielä vähän!"

"Hmph. No ei sitten!"

 

Sorsa oli lopuksi vähän myrtynyt, kun annoin lopun lokeille. Selkälokit olivat rohkeimpia, ja tulivat napsimaan leipää ihan nenän edestä.

 

Lopulta myös kalalokit uskaltautuivat paikalle.